Pöllökirku
Jun 12, 2018 19:03:18 GMT 2
Postannut Sirita Jun 12, 2018 19:03:18 GMT 2
PÖLLÖKIRKU
Nimet: Pöllöpentu » Pöllötassu » Pöllökirku
Ikä: 3,5 vuotta
Sukupuoli: Naaras
Verikasti: Puhdasverinen (Virtaklaani)
Uskonto: Tähtiklaani, tosin lopulta aika löyhästi. Ei kuitenkaan usko mihinkään muuhun.
Klaani: Erakko (ent. Virtaklaani)
Ikä: 3,5 vuotta
Sukupuoli: Naaras
Verikasti: Puhdasverinen (Virtaklaani)
Uskonto: Tähtiklaani, tosin lopulta aika löyhästi. Ei kuitenkaan usko mihinkään muuhun.
Klaani: Erakko (ent. Virtaklaani)
ULKONÄKÖ
Pöllökirku on hyvin omalaatuisen näköinen kissa. Sillä on pitkä vartalo sekä jalat, suuret silmät, pitkähkö kuono, lyhyt häntä sekä isot tassut. Kissalla on myös suuret, oranssit silmät. Naaraalla on suuret karvaiset korvat, jotka usein hieman roikkuvat alaspäin. Naaraalla on myös aika pitkä kaula, joka tosin ei ole niin kovin huomattavissa koska Pöllökiljulla on tapa niin sanotusti pistää itsensä mahdollisimman pieneen kokoon. Kissalla on huono ryhti, se kulkee lähestulkoon aina kumarassa, yrittäen herättää mahdollisimman vähän huomiota. Sillä on kuitenkin suhteellisen sulavat ja hiljaiset liikkeet. Pöllökiljun turkki on pitkää ja piikikkään oloista, riippuen selvästi alaspäin. Pääväriltään sen turkki on ruskeaa.
Kissalla on turkissaan myös tummempaa ruskeaa, joka näkyy raitoina sekä täplinä naamassa, kaulassa, selässä sekä hännässä. Myös kissan kolme tassua ovat tummanruskeat, vain oikea etutassu on väriltään vaalea, hivenen beige. Beigeä väriä löytyy myös kissan korvien sisäpuolelta, yläluomista, kuonosta, rinnasta sekä hännänpäästä. Turkissa on myös oranssia sävyä jota löytyy naamasta, kurkusta, rinnasta, vatsasta sekä hännästä. Kissan kirsu sekä polkukäsnät ovat hieman tummemat kuin tiilenpunainen väri on. Sillä on pitkät viiksikarvat jotka pakkaavat olemaan jotenkin taipuneet tai edes vähän vinksahtaneet. Naaraan suusta pakkaa myös pilkistämään yksi hammas, joka on muita kulmahampaita pidempi. Tämä löytyy kissan naaman oikealta puolelta. Pöllökirku ei siis ole niinkään tyypillisen Virtaklaanilaisen näköinen. Se kuitenkin yrittää aina hymyillä mahdollisimman ystävällisesti ja nätisti, vaikka naaraan ilme kuitenkin pakkaa olemaan aina hieman epävarma. Harvoin kissa myöskään pitää häntäänsä kovinkaan korkealla, enimmäkseen se on joko alhaalla tai puolivälissä ylhäällä. Pöllökirku ei ole kaunis kissa mutta ainakin se edes näyttää kissalta. Naaraan ääni on yleensä hiljainen ja tasainen, mutta joskus se päästää yllättävän korkeitä ääniä vaikkapa suuttuessaan tai pelästyessään.
Kissalla on turkissaan myös tummempaa ruskeaa, joka näkyy raitoina sekä täplinä naamassa, kaulassa, selässä sekä hännässä. Myös kissan kolme tassua ovat tummanruskeat, vain oikea etutassu on väriltään vaalea, hivenen beige. Beigeä väriä löytyy myös kissan korvien sisäpuolelta, yläluomista, kuonosta, rinnasta sekä hännänpäästä. Turkissa on myös oranssia sävyä jota löytyy naamasta, kurkusta, rinnasta, vatsasta sekä hännästä. Kissan kirsu sekä polkukäsnät ovat hieman tummemat kuin tiilenpunainen väri on. Sillä on pitkät viiksikarvat jotka pakkaavat olemaan jotenkin taipuneet tai edes vähän vinksahtaneet. Naaraan suusta pakkaa myös pilkistämään yksi hammas, joka on muita kulmahampaita pidempi. Tämä löytyy kissan naaman oikealta puolelta. Pöllökirku ei siis ole niinkään tyypillisen Virtaklaanilaisen näköinen. Se kuitenkin yrittää aina hymyillä mahdollisimman ystävällisesti ja nätisti, vaikka naaraan ilme kuitenkin pakkaa olemaan aina hieman epävarma. Harvoin kissa myöskään pitää häntäänsä kovinkaan korkealla, enimmäkseen se on joko alhaalla tai puolivälissä ylhäällä. Pöllökirku ei ole kaunis kissa mutta ainakin se edes näyttää kissalta. Naaraan ääni on yleensä hiljainen ja tasainen, mutta joskus se päästää yllättävän korkeitä ääniä vaikkapa suuttuessaan tai pelästyessään.
Ääninäyte: ?
LUONNE
Pöllökiljun luonne tulee aikalailla esille kissan olemuksesta. Se pyrkii herättämään mahdollisimman vähän huomiota eikä halua hirveästi kovinkaan suuria tunteita niskoilleen, olivat ne sitten mitä tahansa. Pöllökirku tuntuu suurimmaksi osaksi olevan jostain aivan muualta kuin Virtaklaanista, se ei ole kovinkaan arvokkaan tai ylimielisen oloinen missään määrin. On sillä tietty ylpeyttä omasta klaanistaan ja se on sille uskollinen, mutta naaras ei ole koskaan tuntenut pöyhkeilyn olevan sopivaa hänelle. Lähinnä kissa on arka ja epävarma itsestään ja sillä on tapana säikähtää jos vaikka jokin klaanitoveri tulee yhtäkkiä hiljaa sen juttusille. Mitenkään epäsosiaalinen naaras ei kuitenkaan pyri olemaan vaan arvostaa kyllä seuraa ja ystäviä kuin sellaisia suinkin vain saa. Virtaklaanin soturi pyrkii miellyttämään toisia ja tehdä sellaisia tekoja joista muut voisivat olla ylpeitä. Vaikka kissaa voisi tässä mielessä helposti luulla raukkamaiseksi tapaukseksi joka nuolee toisten tassuja, ihan kaikkeen ei Pöllökirku suostu. Se harvoin uskaltaa suoraan sanoa vastaan, mutta saattaa tuijottaa jotenkin pistävästi ja Naaraalla on kuitenkin varsin selkeät moraalit ja käsitys siitä mikä on oikein, mikä väärin. Se ymmärtää soturilain ja mitä se ajaa takaa, mutta ei kuitenkaan ole muiden klaanien kissojen tutustumista kohtaan vastahakoinen. Se kuitenkin kammoksuu Jääklaania ja kaikkia niitä, jotka ovat julmia ja epäoikeudenmukaisia. Se tuomitsee tuollaiset teot ankarasti mutta miettii, uskaltaisiko tuoda mielipiteitään julki avoimesti tiukan paikan tullen. Pääasiassa Pöllökirku pitää mielipiteensä omana tietonaan ellei sitten tiedä, että seura on samanmielistä sen kanssa. Omasta puhdasverisyydestään huolimatta kissa pyrkii olemaan mukava kaikille, jotka ovat hänen mielestään myös mukavia. Kissa ei katso pahalla puoli-, kura- tai vääräverisiä, kunhan nuo ovat osoittaneet luonteensa sellaiseksi, ettei heitä kuuluisi ainakaan sen pohjalta syrjiä
Pöllökirku arkuutensa takia ei ehkä ihan aina ole se joka keskulua aloittaa, mutta on hyvin mielissään jos joku tulee tälle juttelemaan, mahdollisista alkusäikähdyksistä huolimatta. Se miettii asioita herkästi ja moneen kertaan, tullakseen sellaiseen lopputulokseen joka olisi sille ja muille sopivin, vaikkapa keskustelussa. Tämä kuitenkin aiheuttaa sen että keskustelu on jo vaihtanut aihetta ja kissa jää puille paljaille sanomisiensä kanssa. Näinpä seurassa naaras tyytyykin suurimmaksi osaksi kuuntelijan rooliin. Se muutenkin miettii asioita paljon, yleensä omassa rauhassaan. Pöllökiljulla on joskus tapana miettiä vähän liikaakin ja se stressaantuu helposti kun alkaa miettimään perheensä ja klaaninsa odotuksia. Sitä esimerksiksi kiinnostaisi oma oppilas mutta se myös pelkää olevansa huono opettaja eikä haluaisi olla vastuussa nuoren kissan kasvattamisesta kunnon soturiksi. Se kyllä ottaa tehtäviä vastaan mitä annetaan mutta mieluiten se suorittaa perustehtäviä, ei sellaisia joissa jokin voisi mennä pahasti pieleen ja häntä ruvettaisiin arvostelemaan. Ruskeaturkkinen pelkää silmätikuksi joutumista ja sitä, että joku arvostelisi häntä kovinkin ankarasti. Mieluiten soturi tekisi omia juttujaan, kalastaisi klaanille kun on tarve ja sitä rataa. Se tosiaan tykkää seurasta, mutta arvostaa myös omaa aikaa. Se mielellään kirmaa Virtaklaanin metsissä tai uiskentelee sen vesissä kaikessa rauhassa. Tälläiset tilanteet ovat niitä harvoja jossa kissa näyttää enemmän vapaantuneemmalta eikä niin aralta. Sen perhe tosiaan on puhdasverinen, näinollen kunniotettu ja ehkä senkin takia Virtaklaani antaa Pöllökiljun olla.
Vaikka naaras tosiaan kunnioittaa soturilakia sekä klaaninjäseniään, se ei koe olevansa kovinkaan kummoinen soturi. Se mieluummin metsästää kuin taistelee ja vältteleekin konfliktia parhaansa mukaan. Ruskeaturkkinen pyrkii aina mieluummin puhumaan asiat selväksi kuin aloittaa tappelua turhasta. Jos kissa jostain syystä joskus saa puuskan itsepäisyyttä, se varsin hanakasti koettaa saada oman asiansa ja keinonsa kuuluviin asian selvittämiseksi. Tälläinen suorasukaisuus on harvinaista, ellei kissaa sitten tosissaan ala jonkun käytös ärsyttämään. Pöllökiljulla on kärsivällisyyttä ja jos sen olo käy tukalaksi, se mieluummin poistuu tilanteesta. Tosin joskus senkin pitkä pinna katkeaa ja hiljainen kissa voi korottaa ääntään ja pörhistellä turkkiaan. Kuitenkin se aina mieluummin ottaa rauhallisen vaihtoehdon ja joihinkin kissan tasaisuus ja rauhoittelu voi upotakin.
Uskonnollisuudesta Pöllökirku ei koskaan ole henkilökohtaisella tasolla ollut hirveän kiinnostunut. Se kyllä tiedostaa Tähtiklaanin ja Pimeysklaanin ja etenkin ensimmäinen kiehtoo sitä konseptina, mutta suurta uskoa sillä ei ole. Kissa pohtiikin juuri sitä, onko oikein että suuremmat voimat hallitsevat elävien kissojen elämää enteillä sun muilla. Sen mielestä klaanien pitäisi saada itse päättää tekemisensä, kunhan pysyvät ruodissa. Se ei jotenkin kykene luottamaan että jokin taho olisi kaikkitietävä ja uskookin että myös Tähtiklaani voisi käyttää valtaansa väärin.
Pöllökirku ei siis ole ihan kaikista stereotyyppisin Virtaklaanin kissa, mutta se on suhteellisen mukava ja lopulta ihan hyväntuulinen arkuudestaan huolimatta. Jos se saa kunnon ystäviä, on se heille hyvin kiitollinen ja uskollinen sekä kantaa näistä helposti huolta. Hyvässä seurassa se myös avautuu omista epävarmuuksistaan paremmin, kuten myös vitsailee ja puhelee äänekkäämmin.
MENNEISYYS
Pöllökirku syntyi ainoana pentuna Virtaklaanin sotureille, Taimenhännälle ja Särmäkedolle. Molemmat vanhemmista olivat varsin ansioituneita sotureita ja klaani arvosti heitä, joten vanhemmat odottivat pennultaan paljon, etenkin emo Särmäketo. Pennulla oli ruskea pilkullinen turkki, muistuttaen paljolti pöllöä, joten sen mukaan pentu saikin nimensä. Pöllöpentu kuitenkin osoittautui nopeasti vähän… erilaiseksi kuin vanhemmat olivat odottaneet. Säikky ja arka pentu ei hirveästi tykännyt leikkiä muiden pentujen kanssa, etenkin leikkitappeluiden sytyttyä se mieluummin pinkaisi parkuen emonsa huomiin. Särmäketo oli harmissaan että hänen tyttärensä ei tuntunut omaavan vankkaa luonnetta niinkuin hän oli toivonut. Taimenhäntä olikin paljon myötämielisempi Pöllöpentua kohtaan ja pyrki aina rohkaisemaan tätä tarpeen tullen. Selvää olikin, että pennusta tuli paljon läheisempi isänsä kanssa kuin emon, jolla oli tapana enimmäkseen sättiä Pöllöpentua pelkuruudesta. Vanhemmat kuitenkin tulivat toimeen ja vaikka pentu ei oikein halunnut kuulla äitinsä mielipiteitä ja kehittikin jo tässä vaiheessa stressiä perheensä odotuksia kohtaan. Naaras sai kuitenkin kasvaa oppilasikään asti varsin normaalisti.
Pöllöpennusta tuli Pöllötassu ja omiin käpäliinsä kompasteleva nuorikko sai mestarikseen Saarnimarjan, harmaaturkkisen, hyväntuulisen ja leppoisan nuoren soturin. Pöllötassu oli Saarnimarjan ensimmäinen oppilas ja tietysti tämä oli siitä innoissaan, mutta rauhallisen luonteensa ansioista tämä sopi vallan mainiosti aralle oppilaalle opettajaksi. Saarnimarja opettikin kaikki tietonsa Pöllöpennulle eikä rankaissut tätä kovin sanoin epäonnistumista, niinkuin Särmäkedolla oli tapana tehdä. Saarnimarja kannusti oppilastaan ja kaksikosta tuli varsin läheiset. Pöllötassu ei koskaan oikein tiennyt ajatteliko hän Saarnimarjaa siskona tai toisena äitinä, mutta lähestulkoon perhettä hän koki harmaan kissan olevan. Tältä tämä oppi kalastamisen, hiipimisen, hiljaisesti liikkumisen. Saarnimarja keräili nättejä asioita pesäänsä kuten moni muukin Virtaklaanin jäsen ja kerran toi oppilaalleen löytämänsä pöllön sulan. Hyvää onnea tuomaan. Pöllötassu oli vallan kiitollinen ja kiikuttikin sulan omaan pesäänsä muiden oppilaiden keskelle. Saarnimarja aina kehotti Pöllötassua olemaan ylpeä virtaklaanilainen eikä välittää siitä mitä muut sanoivat. Aika tuli kun nuori kissa nimitettiin myös soturiksi, saaden nimen Pöllökirku. Taimenhäntä ja Saarnimarja molemmat kovasti onnittelivat uutta soturia, joka ei ehkä taidoiltaan ollut mitenkään tavanomaista erikoisempi, mutta ylpeitä he olivat silti. Pöllökirku oli oppilasajastaan suurimman osan viettänyt Saarnimarjan kanssa, joten nytkin se päätyi kulkemaan harmaan soturin matkassa. Entinen mestari oli hyvä ystävä ja Pöllökiljulle läheisin kissa loppujen lopuksi.
Kuitenkin klaanien alueilla alkoi tapahtua ja asiat muuttuivat synkemmiksi. Saarnimarja tuomitsi tälläisen mutta uskoi että Tähtiklaani pitäisi huolta, että asiat vielä menisivät oikeaan suuntaan. Niin ei kuitenkaan käynyt, kun Virtaklaanin täytyi lähteä omalta alueeltaan pakoon. Pöllökirku vanhempineen pääsi kuin pääsikin karkuun. Saarnimarja myös, mutta tämä päätti palata auttamaan niitä jotka eivät vielä olleet päässeet pakosalle. Pöllökirku yritti estellä, mutta Saarnimarja vakuutti että Tähtiklaani suojelisi häntä ja hän tulisi takaisin.
Pöllökirku odotti turvassa, pitäen toivoa yllä niin paljon ja kauan kuin pystyi. Saarnimarja ei kuitenkaan koskaan palannut. Nuori soturi koki kovan kolauksen ja arkeni entisestään, nyt kun tärkeä henkilö ei enää ollut hänen rinnallaan. Pöllökiljun usko Tähtiklaaniin myös hupeni, eivät ne selvästi olleet kiinnostuneet pelastamaan hänen ystävänsä henkeä tai Virtaklaania ylipäätään. Lopulta klaani kuitenkin pääsi palaamaan kotiinsa ja Pöllökirku vetäytyi lähinnä omiin oloihinsa. Kuitenkin se on jo enemmän alkanut liikkua Virtaklaanin mailla ja muiden seurassa, koettan päästä yli Saarnimarjan menetyksestä.
Peleissä tapahtunutta:
>> Virtaklaanin leirissä Pöllökirku juttelee aiemmassa Hätäkokouksessa loukkaantuneen Kampelatassun kanssa. Aiheena ovat lähinnä klaanien nykyinen tilanne, Pöllökirku empii josko hänen pitäisi ehdottaa jotain suunnitelmia päällikölle Jääklaanin voittamiseksi. Kampelatassu kannustaa naarasta ja soturi lupaa mennä puhumaan Usvatähdelle.
>> Emmittyään tarpeeksi kauan, Pöllökirku menee kuin meneekin päällikkö Usvatähden puheille. Naaras ehdottaa josko klaani etisi jonkun suuremman pedon ja johdattaisi sen Jääklaanin kimppuun, näin ei klaanien tarvitse vuodattaa omaa vertaan. Usvatähteä ei innosta minkäänlainen sodankäynti, mutta tämä käskee Pöllökirkua pitämään silmänsä auki. Soturi lupautuu tähän, mutta päällikön nihkeyden takia kissa tuntee tuottaneensa pettymyksen ja alkaa miettiä, onko hänen tulevaisuutensa klaanien parissa lainkaan.
>> Pöllökirku kuitenkin päätyy toteuttamaan suunnitelmaansa ainakin jollain lailla. Se tunkeutuu Jääklaanin alueella ja koettaa selvittää millaisen pedon pistäisi Jääklaanin kimppuun. Kuitenkin, huonoksi onnekseen soturi törmää Jääklaanin pahamaineiseen kenraaliin, Joutsentähteen. Pieni välikohtaus syntyy ja Pöllökirku vahingossa riistää kenraalilta yhden hengen. Naaras pakenee paikalta, kuten myös Virtaklaanista, toivoen että Jääklaani ei näin vahingoita Virtaklaania. Etsii nyt uutta asuinpaikkaa.
_____________________________________________
Suhteet:
Taimentähti (isä) - varsin hyvät välit, vaikka Taimenhäntä on paljolti ollut kiireinen omien soturitehtäviensä kanssa
Särmäketo (emo) - etäiset, Pöllökirku mieluiten välttelee emoaan kuin puhuu kasvotusten
Saarnimarja (mestari) - luultavasti kuollut, hyvin läheiset välit, oli Pöllökiljulle tärkeä. Kaipaa suuresti eikä oikein ole vielä päässyt yli tämän menetyksestä
Muuta:
- Tykkää hirveästi kalasta. Pitää myös uimisesta.
- Naaralla on yhä Saarnimarjan antama sulka, jota Pöllökirku pitää pesässään nykyäänkin. Sillä onkin oma keräilyn kohde sulissa, etenkin pöllöjen
- Englanniksi Pöllökiljun nimet ovat Owlkit, Owlpaw, Owlscreech
_____________________________________________
Suhteet:
Taimentähti (isä) - varsin hyvät välit, vaikka Taimenhäntä on paljolti ollut kiireinen omien soturitehtäviensä kanssa
Särmäketo (emo) - etäiset, Pöllökirku mieluiten välttelee emoaan kuin puhuu kasvotusten
Saarnimarja (mestari) - luultavasti kuollut, hyvin läheiset välit, oli Pöllökiljulle tärkeä. Kaipaa suuresti eikä oikein ole vielä päässyt yli tämän menetyksestä
Muuta:
- Tykkää hirveästi kalasta. Pitää myös uimisesta.
- Naaralla on yhä Saarnimarjan antama sulka, jota Pöllökirku pitää pesässään nykyäänkin. Sillä onkin oma keräilyn kohde sulissa, etenkin pöllöjen
- Englanniksi Pöllökiljun nimet ovat Owlkit, Owlpaw, Owlscreech